Posts Tagged ‘treenit’
Jalka irtosi
Posted on: 07.04.2013
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Tänä sunnuntaina toteutin kaksi asiaa. Ensin ajoin Kannelmäen raksalle, jossa taloyhtiön toteuttama linjasaneeraus vauhdilla etenee. Urakoitsija mielestäni on tehnyt siististi töitä ja nyt kylpyhuone on raakile siis kaikki revitty ulos ja seinän läpi vilkkuu naapurin puoli. Huoneistoni on sen verran onnekas, että keittiössä ei paljonkaan auki repiä tarvitse. Mitä nyt piikata hieman lattiaa, mutta pölisee kuitenkin.
Ihmettelin hieman, koska miehet olivat työntuiskeessa. Yhdeltä valkokypäräiseltä kuulin, että jokin työvaihe vaati pyhätöitä. Toisaalta ihmettelin sitä, että ulko- ovikin oli sepposen selällään. Meille osakkaillehan vakuuteltiin, että ne olisivat aina lukossa. Onneksi huoneistoni on kaikesta tavarasta tyhjä.
Kannelmäestä ajoin kuntosalille, jossa ohjelmani selätän mielestäni sujuvasti. Pitää siis alkaa lisätä vastusta. Evakko- asunnostani Myllypurosta vierailen Elixian Itäkeskuksen filiaalissa, jossa on avaraa.
Tällä kertaa minulla oli hyvä draivi ja kaiken hikoilemisen keskellä yks kaks jalkani irtosi. Olipas hölmö tunne. Tilanne onneksi ei aiheuttanut kaatumisvaaraa, koska vaaka- asennossa tein vatsalihasliikkeitä. Hieman jopa hymyilytti ja tiedän ympärilläni hämminkiä aiheuttaneeni.
Fyi Oscar!
Treenit
Posted on: 07.10.2012
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Tänään ” jo ” neljäs kerta.
Upeeta aurinkoista sunnuntaita!
Olen rakastunut
Posted on: 30.09.2012
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Olen rakastunut- elämään!
Tänään alkoi kuntosalitreenit, joiden oma teema on lisää voimaa tuleviin vuosiin ja tavoite on lihaskunnon kehittäminen ja lihasten kiinteyttäminen. Sitä paitsi Musiikkitalon permannon portaikko on minun jatkossa voitettava sujuvammin.
Tähtäimessä on ainakin pari kertaa viikossa uudelleen tehokkaasti & hikisesti treenata lihaskuntoa. Fittness- kisoihin en menossa ole, mutta tavoitteena on treenatumpi kroppa ja iloinen mieli. Kuntosalikortti on maksettu vuoden 2013 loppuun, jolloin viimeistään tuloksia pitäisi saavutettu olla. Kotini kaupunginosan vaihdoksen johdosta lähin Elixian sali on Itäkeskus, josta juuri palasin. Innostavan avara sali yhdessä tasossa ja parkkipaikka oven edessä. Ei siis tekosyitä harjoituksen väliin jättämiseksi.
Vuoden takaisesta kuntotilanteestani muistan, että askellankin paremmin, kun lihaksissa on ponnistusvoimaa. Toisaalta kiinteytyvät allitkaan ei olisi pahitteeksi. Turvallista ja henkilökohtaista treeniohjelmaa varten on 10.10.2012 varattu aika personal trainerin opastukseen.
Lihaskuntoa on helppo kohottaa myös kotona, eikä siihen muuta tarvita kuin käsi- ja nilkkapainot, mutta salilla on enemmän tekemisen tuntua. Kannustaa saa!
Sanoisinko, että olen uudelleen rakastunut- elämään!
Tästä se alkaa
Posted on: 05.11.2010
- In: Elämää
- 3 Comments
Sääreni leikkauksesta alkaa olla kaksi kuukautta. Haavat ovat parantuneet hienosti, mutta arvet tulevat minua ikuisesti muistuttamaan, että helpolla en ole päässyt. Polvi taipuu melkeinpä yhtä mallikkaasti kuin ennenkin ja kivut ovat vähäiset. Sisänilkka tai miten sen nyt kuvaisi, jossa on kaksi haavaa, turpoaa iltaan mennessä vielä vähän. Polvenseutu ei, mutta kuumenee käytössä.
Kaikkein turhinta oli tumppi jalkani päälle kaatuminen, josta tänään on tasan kolme viikkoa. Sen paraneminen on ollut hidasta. Leikatun jalkani joutuminen tukijalaksi oli sille tulikoe. Hissun kissun tumppi asettuu ja mustelmat ovat häivenneet. Aavekivut ovat olleet tuplakovat eikä lääke kunnolla ole purrut, mutta annostusta en nostanut. Sarjassamme: ” kestä suomalainen”.
Kahdet kyynärsauvat vihdoin ovat nurkassa ja liikun yhden tavallisen kepin varassa. Toivon pian kotona pärjääväni pelkin kaksin ” jaloin ”.
Mitäs kaikkea nyt onkaan tapahtunut? Juhlistimme tiistaina perhepiirissä vanhemman veljeni synttäreitä. Keskiviikkona lähdin kamuni F:n kanssa ostoksille ja sain hankittua painavaa tavaraa. Samalla molemmat ennakkoon äänestimme seurakuntavaaleissa. Eilen torstaina oli kampaaja ja nyt kelpaa.
Tästä se alkaa. Tänään vihdoin oli kuntosalin vuoro, jonne mulla oli treffit jumpparini kanssa. Ihmeen hyvin meni. Lihaskunnon intensiivinen kohennus on nyt kokonaisvaltaisesti olennaisen tärkeää.
Minuuttiohjelma
Posted on: 03.02.2010
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Eilen oli nastaa. Minuuttiohjelmani muistutti ns entisestä elämästä, kun kiiruhdettiin paikasta toiseen siistiksi ehostettuna, huivit ja bleiserit silitettynä korkokengät kopisten.
Aamulla oli fysioterapeutin kanssa treenit ja loppukunnon mittaus. Mittasimme liikeradat ja jumppari arvioi kehityksen. Vakuutusyhtiö myös säännöllisesti on vaatinut raportit varmistuakseen, että kustantamansa terapia puree. Sain positiivisen arvioin. Treenejä meillä yhdessä on kesäkuun09 alusta ollut jopa 70. Jumpparillekin kehitykseni seuraaminen on ollut motivoivaa, kun alkupeleissä olin rääpäle pyörätuolipotilas ja nyt aktiivinen proteesin harjoittelija. Lupasimme tarpeen tullen pitää yhteyttä ja minä puoleltani lupasin omin neuvoin kuntoilla.
Kiiruhdin sitten hieman siistittynä proteesipajalle kävelyharjoitteluun. Treenari siellä on erikoiskoulutuksen saanut fysioterapeutti ja hän keskittyy proteeseihin. Huomautukset ovat aina asiallisia ja saavat minut itsekin huomioimaan virheeni ja lintsaukseni. Samalla tapasin proteesimestarini, jonka kanssa sovimme treffit ensi viikolle. Edessä on Oscar III.
Liiottelin vähän, kun kerroin lähteneeni liikkeelle hieman siistittynä. Hiuksenihan olivat katastrofi. Siis linnunpesä. Nipistin kävelyharjoituksista muutaman minuutin ja suuntasin kohti uutta kampaajaa. Se kannatti, koska olen nyt tosi tyytyväinen kaikkeen. Paljosta ei kampaaja nyhtästä voinut, koska karvat olivat lyhyet, mutta nyt leikkaus istuu.
Myöhemmin iltapäivällä vihdoin kotona olin tyytyväisen väsynyt. Tyytyväinen, että kaikki natsasi prikulleen. Väsynyt, mutta en liian poikki uutta suunnittelemaan.
Paras ulkoilukeli
Posted on: 28.01.2010
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Nukuin levollisen levottomasti, koska olo oli hyvä. Nousin pirteän pimeään tuiskuun valmistautuakseni treeneihin jumpparin kanssa. Hesarin ja teen jälkeen alkoi haluttaa ulos raittiiseen ilmaan. Pukeuduin kuitenkin treenivaatteisiin, ellei jumpparini suostuisikaan lähtemään. Ulko- ovella kiinnitimme kenkiini kantapääpiikit, napsautimme kyynärsauvaani piikin ja menoksi. Pahimmissa hyppyreissä kallioiden yli nojauduin jumpparin käsikynkkään. Lumisen, jäisen ja mäkisen kävelyharjoituksen teimme paikalliseen terveyskeskukseen, jossa ikäisilleni oli H1N1 rokotus. Tunkua ei ollut, joten kivuton toimenpide oli hetkessä ohi. Neuvoivat rauhassa istumaan 20 minuuttia, mutta aikataulumme ei antanut periksi. Kaikki meni hyvin. Iltapäiväksi on odotettavissa lihaskipua, johon suositeltiin Buranaa.
Mulla on ollut aikaa pähkäillä rokotteeseen suhtautumista. Valitsin nyt mielestäni vaihtoehdoista pienemmän pahan.
Skullcrasher
Posted on: 11.01.2010
- In: Elämää
- 3 Comments
Olen pakostakin tottunut heräämään myöhemmin kuin ennen, koska töihin ei ole kiire. Tänään heräsin aikaiseen pilkkopimeyteen valmistautuakseni treeneihin. Lämmittelyksi crosstrainer ja sitten täsmäammuntaa lihaksille. Tehtyämme fysioterapeutin kanssa edellisen kerran uutuudet, kysäisin alleista. Mikä liike saisi niitä kiinteämmiksi? Skullcrasher tietysti. Skull- the bony case, which contains the brain, sanoo sanakirja. Harjoittelin sitä innolla, vaikkei allini mahdottomat olekaan. Liike saa nimensä siitä, että painavahkolla tangolla käsivarsivoimin lähestytään omaa otsaa. Kallonrikkoja siis. Hyvin meni, painojen kanssa en ollut ahne ja lihasvoimaa riitti.
Uudet liikeet motivoivat jatkamaan ja piristävät, vaikka odotettavissa onkin kipuja ekan kerran jälkeen.
Eilisillan uutiset kertoivat, että urheilun piirissä perustetaan Hall of Fame. Ihmettelen virallista vieraskielistä nimeä, vaikka itsekin niitä viljelen.
Kirjoittelen niitä & näitä ja toivon, ettei satunnainenkaan lukijani pitkästy, vaikken sananiekka olekaan. 
Annastinalinden's Blog 