Posts Tagged ‘Laakson sairaala’
Suihkutuolin palautus
Posted on: 29.12.2009
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Kun Laakson sairaala kotiutti minut pääsiäisen jälkeen, pakattiin mukaan myös suihkutuoli. Tuolissa oli myös potta, jos kenties en olisikaan onnistunut päästä kylppärin kynnyksen yli kipeällä yhdellä jalalla hyppien. Kylppäristä sisään ja ulos harjoittelin suuren motivaation tukemana, ettei mun vaan tarvitsi asustaa haisevan potan vieressä. Pottaa ei koskaan käytetty, mutta itse suihkutuoli oli alkuun kovassa käytössä. Tuoli oli tukeva ja siinä oli hyvin pyörivät pyörät, joten kotihoitajat saivat minua roudattua.
Kesän aikana opin ja kykenin itsenäisesti kylpemään, vaikka haavojeni ja siteideni takia suihkuttaa en päivittäin saanutkaan. Suihkutuoli on nyttemmin käynyt tarpeettomaksi ja se on nurkissani vienyt turhan paljon tilaa. Tänään palautin sen Laakson sairaalan apuvälinelainaamoon monin kiitoksin.
Paluumatkalla koukkasimme kuljettajani, kamuni F:n kanssa ruokakaupassa. Tänä vuonna ei minun enää ostoksille tarvitse mennä.
Aamuisen jumpan jälkeen jälkeen en kerennyt muuta kuin kuivata hien ja vaihtaa vaattet, joten nyt mojovasti haisevana suihkuun.
Pettymyksiä ja iloa
Posted on: 14.12.2009
- In: Elämää
- Jätä kommentti
Tälle päivälle kuntosalin jälkeen mahtui retki Helsingin keskustaan. Retki oli suunniteltu, mutta kuljettajani F on ollut flunssainen, eikä varmistusta lähtöön tullut ennen aamua.
Ensiksi rautatieasemalle HKL:n palvelupisteeseen. Jäin autoon istumaan, kun F kipaisi valtakirja taskussaan hakemaan mun inva- alennuskorttia. Samalla virkailija vaihtoi matkakorttini uuteen ja siirsi euroarvot uudelle kortille. Invakortti on toistaiseksi voimassa, joka on hyvä. Siis iloa.
Retken toinen pääkohde oli Annankadun Tokyokan. Listallani oli kolme artikkelia, joista yksi ei lainkaan ole valikoimassa ja joista kaksi oli loppunut. Siis pettymys. Tietäisitte vaan, miten erinomaisen vaikeata liukkaalla asfaltilla oli kepein askeltaa, saati sitten kaupan korkeat raput ylös ja alas. Roikuin F:n käsivarressa.
Asfaltin liukkaus ajoi meidät Laakson sairaalaan, josta apuvälinevarastosta haimme jääpiikit keppeihin. Lisäksi pyysin yhden tavallisen kävelykepin, jonka avulla toivon pian liikkuvani. Siihenkin tietty myös jääpiikki. Siis iloa. Apuvälinelainaamon henkilökunta oli asiallisen avuliasta. Upea palvelu asukkailleen Helsingin kaupungilta. Kaikki tarvittavat apuvälineet ovat tarpeen vaatiessa ilmaiset ja parhaan laatuiset. Tip top. Lupasin palauttaa tarpeettomaksi käyneen suihkutuolin.
Laakson sairaala osasto K2
Posted on: 17.11.2009
Lupasin Laakson sairaalan fysioterapeutille keväällä, että tulen osastolle tervehdyskäynnille, kun kävelen. Tänään oli se päivä.
Ensin olin sairaalan fysiatrian ylilääkärin vastaanotolla. Hän haluaa seurata nyt protetisointiani, joten kävelin sisään. Keskustelimme paljosta jatkohoitooni liittyvästä ja sovimme, että seuraava yhteydenotto on tammikuussa. Kenties vain puhelinaika.
Kävelin rollaattoriini tukeutuen pisimmän koskaan Oscar- matkan fysiatrin vastaanotolta osastolle K2, jossa vietin koko viime talven, viitisen kuukautta. Hyvä, että rollaattori oli matkassa, koska monet ovet olivat raskaat avata. Tervehdin käytävällä olevia hoitajia ja heistä muutamat tunnistivat minut heti, toisia piti hieman tökätä. Rupattelimme ja tervehdin myös ohikulkevia laitoshoitajia ja myöhemmin hoitajien huoneessa istuneita. Iltavuorokin alkoi valua sisään. Osastosihteeri soitti paikalle molemmat fysioterapeutit, jotka aikanaan nostivat minut pystyyn. Eka haparoiva seisonta kesti kymmenisen sekunttia. Esittelin Oscarin ja sen käytön, koska paikalla oli myös harjoittelija.
Oli nasta käydä, etenkin kun kehuivat reippaaksi.
Aika Laaksossa
Posted on: 11.08.2009
Koen ironiseksi, että Laakson sairaalan osoite on Urheilukatu. Kadun toisessa päässä kaukana kylläkin komeilee Paavo Nurmen patsas.
Melkomoista urheilua ja itsensä voittamista peräänantamattomasti. En enää saa kirjoitettua ajasta, jonka siellä vietin. Iloitsin vierailijoista ja edistyksistä. Erityisen maininnan ansaitsee eräs ” kukkakauppias”, joka vei minut ulkoilemaan. Pakkasi minut vällyihin, huopaan, pipoon ja lenkille mentiin pyörätuolissa. Maassa oli vielä jäätä ja loskaa, ja viima melkoinen. Kukkaset huoneessa lämmittivät viikkoja jälkeenkinpäin.
Svenskspråkig pikkumies ”Maccu” vieraili vanhempiensa kanssa ja poika totesi ” Annsti pipi” ja kerran myöhemmin ”Annsti bättre”.
Lääkärit
Posted on: 10.08.2009
Töölöstä siirron jälkeen kävin ajoittain siellä poliklinikalla. Sittemmin Laakson sairaalassa vierailivat ortopedi ja plastiikkakirurgi luonani. Kävi luonani lääkärin kanssa Töölön haavapolin sairaanhoitajakin. Ortopedi tutki röntgenkuvat ja antoi varauslupia ja plastiikkakirurgi konsultoi haavojeni takia. Aikamoinen usein kiireinen pyörähdys huoneessani isohkolla porukalla. Kotiuttamisen jälkeen olen taas Töölön poliklinikan kirjoissa.
Oman osaston lääkärit hoitivat jokapäiväisen hoidon. Etenkin mieleeni positiivisesti jäi eurolääkäri Tatiana, joka huolehti minusta kiinnostuksella. Lisäksi fysiatrian ylilääkäri konsultoi tuolloin ja tulee konsultoimaan jatkossakin, koska tulen tarvitsemaan lausuntojakin mm. vakuutusyhtiölle.
Kaikenkaikkiaan lääketieteen ammattilaiset pelastivat henkeni. Kiitokset kaikille.
Laakson sairaala
Posted on: 08.08.2009
Laaksossa olin kuntoutusosastolla K2 ja potilaista nuorimmasta päästä. Ennen ortopedin varauslupia, emme voineet rasittaa luutumassa olevia raajoja. Muuten etenimme noususuunnassa. Vihdoin eka pystyyn nousu Eva- telineen avulla kesti kymmenisen sekunttia. Hikoilin pelkästä ajatuksesta, että pitää nousta. Hikoilin kunnolla, kun muutamat sekunnit pystyssä huojuin. Kaksi jumpparia tukivat ja tsemppasivat kanssani. Siitä se hitaasti lähti. Myös siirrot vuoteesta suihku- ja pyörätuoliin.
Alkuun olin omissa oloissani, mutta myöhemmin tutustuin toisiin potilaisiin.
Kirjoittelen niitä & näitä ja toivon, ettei satunnainenkaan lukijani pitkästy, vaikken sananiekka olekaan. 
Annastinalinden's Blog 