Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 15.05.2010
Moikka. Tasan viikko sitten sain uuden Oscarin, mutta sen jo kerroin. Äitienpäivää lähisukumme vietti Vantaan Silvolassa nuoremman veljeni kotona, joten oma äitini pääsi valmiiseen. Sain samalla toimitettua äitini tilaamat Tupperware- tuotteet eikä tarvinnut ajaa syvälle Espooseen. Hänen toivomus sinisistä ja valkoisista orvokeistakin täyttyi. Pakilan puutarhurini ei taaskaan pettänyt. Viime maanantaina oli siis ortopedin vastaanotto. Samalla [...]
Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 18.12.2009
En tiedä kumpi suomeksi on oikein: piruuttani vai piruttani. Sama se. Kävelin taas rappusia ylös ja alas. Sitten vastasin yhteen tekstariin eteisessä ja samalla hieman huilasin, kunnes lähdin salille. Halusin polkea crosstrainerillä itseni hikeen. Kesken poljentaa kännykkä värisi taskussa ja muutaman minuutin maltoin puhua. Puolustin puhehetkeä hengähdystauoksi. Jatkoin sen jälkeen entistä villimmin. Se oli siinä ja [...]
Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 27.10.2009
Viikonloppuna ja eilen askelsin uuden jalkani kanssa rollaattoriin tukeutuen. Tänään, kun sessio fysioterapeutin kanssa alkoi, ohjeistus oli, että kyynärsauvojen avulla. Alkuun hieman tutisin, mutta kävely lähti sujumaan. Vetäisin muutaman kierroksen ja vauhti vain lisääntyi. Terapeutti sanoi, että kävele mieluummin keskittyneemmin ja hitaammin. Keskittyneemmin osasin paremmin hallita lantiota ja molempia polvia. Jatkossa käytän yksinkin keppejä ja [...]
Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 25.10.2009
Eilen kävelin kahdesti ja molemmilla kerroilla viitisen minuuttia ja helpolta tuntui. Tylsää joutua harjoittelu- ja totuttelemisintoa toppuuttelemaan. Liika on pahasta, sen ymmärrän. Tänään eka harjoittelu kesti kymmenisen minuuttia ja tukeuduin taas rollaattoriin. Keittiössä tykkäsin pysähtyä ja katsella kaappien ylähyllyille ja seisoskella tukevasti tasapainoillen ilman tukea. Hyvin meni. Ajattelin tälle päivälle yhteensä kolme rupeamaa. Kävely ei vielä ole tavallista [...]
Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 21.10.2009
Maltillisesti olen odottanut päivää, jolloin otan elämäni toiset ensiaskeleet. Tänään askelsin. Ajoin proteesipajalle, jossa sovitimme proteesia ja teimme säätöjä. Henkisesti tapahtumaan olen ollut valmis jo kuukausia. Annan yhden kuvan puhua puolestaan. Lisää kuvia lataan valokuvakollaasiin kenties jo huomenna. Hiukset sojottavat joka suuntaan, kengät ovat eriparia, mutta mieli on korkealla. Proteesimestari sanoi, että meni loistavasti. Toivon, että lukijani iloitsee kanssani.