Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 23.06.2011
Vuonna 1994 sain toivomani Longines Conquest rannekellon synttärilahjaksi. Se hankittiin Swissairin DC10 tai MD11- lennolta, mutta reittiä enää en muista. Merkki viestii sveitsiläisestä laadusta ja ulkonäkö hiveli jo tuolloin silmiäni. Tyylikästä kullan ja teräksen väriharmoniaa.
Kello osoitti tarkan ajan monet vuodet, kunnes se yks kaks lopetti käymästä. Mikään ei auttanut ja käyttämättömaksi se jäi. Laatikossa se lojui kymmenisen vuotta ja ranteessani vaihteli Swatch Lady Irony jos toinenkin, kunnes parisen viikkoa sitten sen bongasin. Mun ihana kello, haikeana ajattelin.
Haikeus laatikkoon ja kello käyttöön olisi parempi vaihtoehto, joten vein sen kokeneen kellosepän pajalle. Seppä ilmoitti koneiston olevan runsaasti ruosteessa, jota ihmettelin. Korjauksen kustannusarvio kuitenkin asettui kipurajani alapuolelle, joten kelloseppä Janne Mikkonen sai toimeksiannon. Vuoden takuu koneiston uudesta huippukunnosta ja toivottavasti usean vuoden uusi ilo rannekellosta on lahja Juhannukseksi. Lunastin sen tänään.
Tiedän, että nuoriso ei rannekelloja paljon enää käytä. Ei yöpöydälläkään herätyskelloja. Mulla entisellä nuorella pitää kännykän lisäksi olla kelloja klassiseen malliin.
Ihailtavat ovat ammattimiehen kädentaidot. Kelloseppä herätti mun lempi kellon henkiin.
Kello on 17.28h.