Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 30.11.2010
Tänään nimipäiväänsä viettävät mm Antti, Antero, Atte, Anders ja Andrea.
Nimipäivä on päivä, joka vastaa almanakan nimiluettelossa olevaa nimen kohdalle merkittyä päivää. Virallisessa nimiluettelossa on n 800 nimeä. Kokonainen oma nimeni listalta tietysti puuttuu, joten iloitsen 9.12. Annan päivästä sekä kesällä, kun listalla on mm Kristina. Virallisen nimipäivän puuttuminen ei kuitenkaan ole mikään este nimipäivän viettämiselle – aina voi viettää epävirallista nimipäivää!
Nimipäivien alkuperä on keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäivänsä mukaan, ja nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulla. Uskonpuhdistus karsi luterilaisesta kirkosta katolisen perinteen, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.
Ideana oli, että syntyneen lapsen suojelijaksi tuli se pyhimys tai marttyyri, jonka muistopäivänä hän oli syntynyt, tai lähinnä olevan päivän mies- tai naispuolinen pyhimys. Ortodokseilla tämä perinne elää voimakkaana.
Nimipäiväsankari saa usein ottaa vastaan onnitteluja nimipäivän johdosta. Monilla työpaikoilla nimipäivän viettäjä tarjoaa pullakahvit työtovereilleen.
” Isdrottingen ” toivottaa aurinkoa ja iloa nimipäivään täten! Huomenna Oscar.