Rakas kummityttöni
Kirjoittanut annastinalinden | Julkaistu 29.03.2010
- Kategoria(t): Elämää
- Kommentoi!
Kummityttööni tutustuin vasta hänen hieman vartuttuaan. Nyt hän on yli kolmekymppinen ja parin pojan onnellinen ja väsynyt äiti. Hänen ollessaan vauva, en ymmärtänyt mistään mitään. Lapsuutensa ajastaan suurimman osan asuin ulkomailla ja jäin paljosta paitsi. Paitsi jäin yhtälailla veljieni lasten kehityksestä. Kummityttöni kahdeksan kuukautinen vauva pitää hänet hereillä yölläkin, siksi hän on väsynyt. Onneksi hänen ei tarvitse kodin ulkopuolella töitä tehdä, vaikka akateemisen koulutuksenkin hankki. Finlandsvenskarnahan menevät Hankenille, ellei muuta.
Maria soitti mulle puoliltapäivin ja kyseli olenko kotona. Olen, tervetuloa! Hän oli menossa äidinäitiään tervehtimään lähelleni ja halusi piipahtaa. Kaksi ja puoli- vuotias poikansa Markus oli matkassa mukana. Alkuun poika ujosteli, mutta lähtiessä mäjäytti pusun poskelle. Maccun suomenkielentaito on hakusessa, mutta paranee varmasti. Samainen vesseli, joka pukeutuu stjärngosseksi jouluna, tiernapoika, eks niin. Piipahtivat todellakin, mutta kummitätiään käynnillään osasivat ilahduttaa. Mukanaan hän toi kutsuillansa tilaamani Tupperwaren iisi-riisi-mikro-astian. Maistatin Mialle ja Macculle valmistamaani soijamaitoa, josta molemmat tykkäsivät. Ihan tosi.
Mia ja Maccu lähtivät ja heti kohta naapurini F käväisi kupillisella kahvia. Hän on ihmeissään ja iloinen, kun apuni tarve huomattavasti on vähentynyt. Nappasi kuitenkin roskat mennessään. Suunnittelimme kevääksi parvekkeeni kuurauksen sekä kylppärin ja keittiön ilmastointiventtiilin ulkopintojen imuroinnin. Keittiön seinäkellon hän korkealta otti alas, jonka rukkasin kesäaikaan. Nyt ajattelin putsata jääkaapin sisäpinnat, ellen niin huomenna sitten.
Vastaa
